TAITEENI

OLEN käyttänyt töissäni ja installaatioissani maalauksen ohella valokuvaa, videota ja ääntä. Installaatioissani ja tilaan suhteessa olevissa teoksissani kantavana ja keskeisenä elementtinä on transparenttisuus. Teoksissani sekoitan tietoisesti rationaalisen ja meditatiivisen ajattelun tasot, älyllisen ja emotionaalisen yhdistäminen tuotannossa kiehtoo.
VIIMEAIKAISESSA tuotannossani installaatiot ja liikkuvan kuvan käyttö ovat korostuneet.Ihmisen kehollisuus, kokemuksellisuus ja suora maailmansuhde synnyttävät jännitteitä, joita käsittelen taiteessani. Se ihmismielen maailma, joka koostuu psyykkisistä ilmiöistä, kuten muistikuvista, kosketuksista, unista ja havainnoista, ajatuksista ja tunteista, konstruoituu töissäni.
KOKEMUS mielen kerroksellisesta rakenteesta ja psyykkisten toimintojen tasojen samanaikaisuudesta, vaatii läpinäkyvää esitystapaa, joka mahdollistaa moniulotteisen todellisuuden eri elementtien havainnollistamisen samassa teoksessa. Pyrin tähän installaatiossani jossa rinnastan voimakkaan ruumiillista videokuvaa, ääntä tai valokuvia. 

 

Tulossa: 00130Gallery Helsinki näyttely toukokuussa v. 2010

___________________________________________________________                           

 

 

Sukellus näyttelystä tm-Galleria v.2006

 

LÄHEISYYDEN KIPU

Mika Karhu
Kuvataiteilija, tutkija
SELJA Raudaksen taide haastaa kohtaamaan läheisyyden kivun. Kivun joka syntyy siitä tosiasiasta, että ihmisinä joudumme kohtaamaan oman riippuvuutemme kanssaihmisistämme. Jokainen on side toiseen ihmiseen. Ihmisenä oleminen on maailmassa olemista yhdessä kaikkien muiden olevaisten kanssa, olevaisten, joita siis luonnehtii ennen kaikkea se, että ne ovat. Maailmassa oleminen perustuu ihmiskäsitykseen ihmisestä elimellisenä osana maailmaa. Ihminen on yhtä kaiken todellisuuden kanssa, ei taivaissa leijaileva sielu ja irrallinen subjekti. Ihminen voi ymmärtää maailmaa vain osana maailmaa, joka tarjoaa tälle ymmärrykselle tietynlaisen taustan.
MAAILMASSA oleminen ei ole vain luonnonlain omaisten ehtojen alla olemista ja rajaamaa, vaan myös yhdessä olemista. Minä jaan maailmani muiden ihmisten kanssa, olen yhdessä muiden kanssa, vaikka ketään ei konkreettisesti olisikaan läsnä. Muut ihmiset ovat aina toiminnassani mukana, suhteessani maailmaan.
TOISET ihmiset liittyvät olennaisesti maailman ja minun rakentumiseeni, maailman ja minun konstituutioon. He ovat mukana merkitysyhteydessä, jossa käsitykseni maailmasta muodostuu.
TOTUUDELLA on näin ollen aina oma sosiaalinen kontekstinsa, joka antaa tietyn liikkumavapauden. Universaalia totuutta ei ole, mutta silti kysymys ei ole relatiivisuudesta, koska kysymys on juuri yhdessä olemisesta ja maailmassa olemisesta, jotka antavat tietyn paikan jokaiselle yksilölle ja kulttuurille. Oleminen vaatii rehellisyyttä.
SELJA Raudaksen viimeaikaiset teokset valottavat tätä sosiaalisuuden perustaa. Hänen läpinäkyvät ja kerrokselliset installaationsa jatkavat Raudaksen tuotannolle tyypillistä hioutunutta kuvakieltä, jossa liikkuva kuva ja valon käyttö
ovat tärkeässä osassa.